Keikkaraportti - Sepultura: DBTL 2007, Turku

Sepultura louhi Turun kaupunginteatterin parkkipaikalla.

Aurajoen rantaan oli kyhätty sirkustelttaa muistuttava pytinki, kun yli 20-vuotias brasilialainen jättiläinen saapui tiistaina 24.7. Turkuun avaamaan vuoden 2007 DBTL-festivaalia. Kaupunginteatterin viereinen parkkipaikka hengitti tiivistä, mutta leppoisan kesäistä tunnelmaa.

Amazonin miehet toivat tietysti mukanaan kostean ja lämpimän kesäillan kelin, vaikka oli pohjolan viileydelläkin sormensa pikkuisen mukana pelissä.

Keikalle oli lähdettävä avoimin mielin vanhoja aikoja muistellen, mutta samalla myös uteliaasta mielenkiinnosta porukan nykykuntoa kohtaan. Olihan se Refuse/Resist ja Roots Bloody Roots kerran kuultava.

Paikalle oli rientänyt vankka joukko brassilegendan vannoutuneita faneja, nostalgiasta innostuneita fiilistelijöitä sekä jonkin verran myös yleistä, valitettavasti jo alkuillasta ördäävää festivaalikansaa.

Teltta pakkautui täyteen hyvissä ajoin ennen iltakahdeksaa, jolloin kitaristi Andreas Kisser marssitti nelihenkisen Sepultura-miehistön pimennetyn suurteltan lavalle.

Kisserin kitaroinnin lisäksi basson varteen tarttui tuttu Paulo Jr., laulumikkiin Derrick Green metrisine rastoineen ja rumpuihin yhtyeen uusin tulokas Jean Dolabella. Kymmenen vuotta sitten bändistä lähteneen Max Cavaleran lisäksi poissaolollaan loistaa siis tätä nykyä myös Igor Cavalera.

Bändi nautti ja päät nykivät

Sepulturan showsta oli sirkus kaukana, kun 90-luvun nostalgiaa huokuva legenda murjoi täysteltallisen tuttua ja uuttakin tavaraa. Nopeatempoisesti käyntiin lähtenyttä keikkaa verotti alussa tunkkaiset soundit, jotka yleisön onneksi paranivat nopeasti miksaajan päästyä juoneen mukaan.

Keikan kärkiosiossa kajahti heti Chaos A.D. -materiaalia, joka sai yleisön kertakaikkisen sekaisin. Setin alkupuolisko rakentui varsin tiiviisti vanhojen ja uudempien biisien seuratessa toisiaan, eikä välispiikkeihin tuhlattu yllättävän korkealle kohonnutta intensiteettitasoa.

Noin viiden biisin tykityksen jälkeen aidosti showsta nauttivan näköinen Green intoutui juttelemaan yleisölle muutaman sanan verran. Tätä seurasi uusien välispiikkien värittämä hieman seesteisempi osio, johon oli valittu mukaan tunnelmaltaan hieman vaihtelevampia biisejä.

Mättö pysyi yllättävän tiukasti päällä jatkuvasti, eikä verrattain iäkkäässä ryhmässä tuntunut näkyvän kummempia laantumisen merkkejä. Päät heiluivat ja nykivät yleisön lisäksi myös lavalla, eikä meiningistä tingitty.

Kun Kisser intoutui puhumaan muutaman sanan suomea, oli sankkajoukkoinen yleisö lopullisesti myyty. Kohta nelikymppinen Kisser heilui kuin hulluina nuoruuden vuosinaan, eikä Paulo Juniorilla ollut liioin kiviä niskassaan.

Vaikka laulu jäi miksauksen takia toisinaan hieman jalkoihin, hoiti Green seremoniamestarin roolinsa yllättävän karismaattisesti ja kovakurkkuisesti.

Nuoruuden innolla paukuttava Dolabella osoittautui todelliseksi löydöksi - vasta vajaa kolmekymppinen kaveri kannutti kuin Amazonin intiaaniheimojen raivokkaimmat poppamiehet.

"Roots bloody roots"

Puolisen toista tuntia kestäneen setin ja muutaman biisin encoren päätteeksi kuultiin kappale, jota moni oli odottanut koko illan kuin kuuta nousevaa. Kun Roots Bloody Roots jyrähti lopulta käyntiin, oli matalavireinen murjontahurmos huipussaan.

Miksaajakin tuntui nostavan hieman volyymitasoa. Napinvääntäjän lisäksi tunnustus kuuluu myös valomiehelle, joka kunnostautui ajoituksillaan ja pienistä ylilyönneistä huolimatta myös tyylitajullaan koko keikan ajan.

Puolitoista tuntinen paketti sisälsi odotetusti kattavan läpileikkauksen bändin urasta. Hybridinomainen kokonaisuus käsitti tunnelmia niin thrashista, death-metallista, punkahtavasta hardcoresta, maailmanmusiikista kuin 90-luvun lopun nu-metal aallosta.

Kaikki tämä tietysti tinkimättömällä raivolla ja keikan edetessä koko ajan parantuneilla laajahkon backlinen ja ison pa:n sävyttämillä louhintasoundeilla.

Keikan tunnelman parhaimpia puolia tuntui olevan se, että sekä bändi että yleisö nauttivat todella aidosti koko spektaakkelista. Täytyy myöntää, että myös allekirjoittaneen pää lähti nyökkymään useaan otteeseen, vaikka brassit eivät juuri olekaan uudella vuosituhannella stereoissa viihtyneet.

----------------------------------------------------------------------------------------------

→ mene kotisivuille
→ kuuntele musiikkinäytteitä