Keikkaraportti - Neurosis: Tuska Festival 26.6.2009 & Ruisrock 3.7.2009

Scott Kelly Ruisrockin isossa teltassa - kuva: Tomi Palsa / Ruisrock.

NEUROSIS @ Tuska 26.6.2009

Näiden Amerikan uranuurtajien kautta aikojen ensimmäinen Suomen vierailu kuului niihin keikkoihin, joita oli odotettu jo vuosikausia. H-hetki koitti vihdoin Tuska-festarien paahtavassa alkuillassa helteen yhä liottaessa pölyistä keskikaupunkia.

Alusta alkaen oli selvää, että visuaalisesta showsta vastaava Josh Graham ei pystynyt vetämään keikan aikana yhtään mitään, sen verran kirkas oli aurinko. Sun That Never Setsin osuvasti käynnistäessä keikan unohtui kuitenkin aurinko poikineen, ja valtava intensiteetti tunkeutui välittömästi kaikkiin aisteihin.

Setti oli rakennettu hienosti ja soitto kulki tavarajunan varmuudella. Välillä kajahti uudempia vetoja kuten Water Is Not Enough ja välillä taas muutaman levyn takaista materiaalia, jolta etenkin Sun That Never Sets -levyn otokset esiintyivät edukseen.

Varsinkin kitaristi-laulaja Steve Von Till osoitti jonkinlaisia turhautumisen merkkejä pitkin keikkaa, antaen kyytiä muun muassa mikkitelineelle, itse mikille sekä omalle otsavärkilleen ja lopussa melkein kitaralleen, mutta kokemuksena keikka ei ollut missään mielessä pieninkään pettymys.

Tällä bändillä on valtava kyky hallinnoida omaa soundiaan ja pitää se täydellisen omaleimaisena. Keikka oli soundillisesti kuin olisi levyä kuunnellut, vaikka rummuista ehkä puuttui osa ylenpalttista orgaanisuutta ja maanläheisyyttä, joka on levyillä vahvasti läsnä.

Keikan aikana ei tullut huomattua ajan kulua ollenkaan, vaikka olosuhteet eivät Neurosista varten olleet millään tavalla otolliset. Partaäijät eivät antaneet sen häiritä, vaan keikka oli ehdottomasti yksi ikimuistoisimmista joita itse olen päässyt todistamaan.


NEUROSIS @ Ruisrock 3.7.2009

Neurosis oli saatu bookattua Suomeen heti viikon perään toisenkin kerran, mikä jo sinänsä oli mahtava asia. Ruisrockin keikkaan pätevät kaikki samat ylisanat, jotka jo Tuskan osalta tulivat todetuksi, mutta tällä kertaa myös olosuhteet olivat onneksi bändin arvoiset.

Scott Kellyn miehistö sai vetää shownsa Ruisrockin isossa teltassa, jossa hämäryyttä riitti myös kunnollisen visuaalisen shown läpiviemiseksi. Intensiteetti sai vielä sen ylimääräisen extra-annoksen, kun teltta oli hämärä ja ulkoinen tunnelma utuiseen päin kallellaan.

Settiä oli hieman hajotettu erilaiseksi kuin Tuskassa, mikä olikin viisas temppu, koska varmasti moni bändiä kauan odottanut suomalaisfani oli järjestänyt itsensä todistamaan molempia vetoja. Turun setti oli ehkä hieman "tuuttaavampi" ja murskavoittoisempi kuin Helsingin, vaikka ei saman setinkään kuuleminen toistamiseen olisi millään tavalla katastrofi ollut.

Josh Grahamin taustakankaalle loihtimat visualisoinnit kuljettivat keikkaa hienosti eteenpäin, vaikka rehellisyyden nimissä täytyy todeta etteivät ne jatkuvasti mitään maatamullistavia olleet. Lopussa nähtiin esimerkiksi kliseenomainen viikateluurankomies huitomassa, mikä meni ehkä tekosynkkyydessään hieman överiksi, mutta esimerkiksi hidastetusti kohti kameraa juoksevat pantterit olivat otolliseen kohtaan yhdistettynä hieno ja pelottava näky.

Mahtava show jälleen. Varsin etuoikeutettu oli olotila kun viikon välein pääsi tämän legendaarisen yhtyeen näkemään aivan lähellä omaa kotiovea. Tämä bändi on raskaampi kuin Kalliovuorten tiheimmät keskittymät yhteensä.

----------------------------------------------------------------------------------------------

→ mene kotisivuille
→ kuuntele musiikkinäytteitä