Plain Fade politiikan pitopöydässä

Kantaa-ottavuus antaa polttoainetta Plain Faden musiikkiin.

Kun amerikkalaiset ja brittiläiset sotilaat kiduttivat irakilaisvankeja liittouman salaisissa vankiloissa, valmisteli tamperelainen Plain Fade ensimmäistä levyään. Kidutuskuvien vuotaessa mediaan palautui länsimaisissa lintukodoissakin asuville ihmisille mieleen tosiasioita, joilta on vaikea ummistaa silmiä.

Tamperelaisnuorukaisten tunteen palosta syntyi muun muassa yhtyeen keikoilla paljon huomiota saanut "kidutusvideo", jossa bändin jäsenet esittävät alastomia kidutuksen uhreja.

Plain Faden yhteydessä on usein puhuttu varsin yleiseksi nousseesta "post-rock" -termistä. Tästä tunnelmoivasta ja pitkiä instrumentaaliosia hyödyntävästä genrestä sytykkeensä ammentavien yhtyeiden kohdalla poliittisuus ei ole kovin tuttu ilmiö, mutta Plain Fadesta tekee mielenkiintoisen sen lähestymistapa poliittisiin kysymyksiin.

Musiikin ja politiikan pitkästä yhteisestä historiasta löytyy paljon esimerkkejä, etenkin vasemmistolaisuuden ja erilaisten vastarinta- ja ihmisoikeusaatteiden kihlautumisesta rock-musiikkiin.

Riippuuko poliittinen katu-uskottavuus sitten genrestä. Onko se musiikkityylisidonnaista vai ovatko poliittisuuden ajat jäämässä musiikissa yleensäkin taakse.

– Soittaminen ja musiikin tekeminen on meille vahvaa hetkessä elämistä, joten ajankohtaiset asiat tuppaavat vaikuttamaan ulosannissamme automaattisesti, Plain Faden kitaristi-laulaja Juho Koivuaho kertoo.

Plain Fadella on kantaaottavuuteensa sekä aatteellinen, että taiteellinen lähtökohta. Suuria johtoajatuksia ei suunnitelmallisesti noudateta, vaan ideat kumpuavat usein ajankohtaisista asioista. ”Kidutusvideon” tekemisen aikaan maailmaa puhuttelivatkin vankilakidutukset ja ihmisoikeuskysymykset.

– Poliittisuus ei ole meille sinänsä mikään päämäärä, vaan ennemminkin polttoainetta musiikin tekemisessä, Koivuaho kuvailee.

Politiikkajuna tuli ja meni

Lokeromaanikkojen mielestä Plain Fade täyttää kirkkaasti post-rockin tuntomerkit. Yhtyeen itsensä on kuitenkin hankala kuvitella tekemisiään osana laajaa aaltoa, varsinkin kun muita samanhenkisiä musiikintekijöitä kohtaa ani harvoin. Karsinointi onkin harvemmin artistien itsensä harrastus.

– Poliittisuus sopii verraten huonosti mihinkään tämän päivän nuorisokulttuuriin. Huolimatta aktivismin ja järjestötoiminnan tietyistä saavutuksista, yleinen tiedostavuus tai yhteisöllinen omatunto ei tunnu olevan kuuminta hottia, Koivuaho lataa.

– Päiväpolitiikan laimeus ja vakavamielisyys ei innosta nuoria musiikintekijöitä, eikä siinä oikein ole polttoainetta särmikkäille tai räväköille aiheille, mies jatkaa.

Poliittisuuden ja post-rockin kihlojen ostoa on Koivuahon mukaan siis turha odottaa, eikä suoraviivainen poliittiikka tunnu nykyään istuvan juuri sen paremmin muihinkaan genreihin.

Poliittisuus kulkee usein trendivirtausten mukana ja vain vähemmistö on ajoista riippumatta aatteessaan oikeasti sydämellä mukana. Aatteellisuutta käytetään taiteellisuuden rakennusaineena ja poliittisella imagolla haetaan lähinnä katu-uskottavuutta.

Paasaus ei sovi kaikille ja silloin kun tämä ilmenee, sen paremmin post-rock-, kuin hardcorebändikään ei pelastu myötähäpeältä.

– Vaikka paasaaminen ei ole leipälajimme, niin toivottavasti musiikistamme välittyy kaikessa synkkyydessäänkin jotain humaania lämpöä ja toivonkipinää. Omaan ajatteluun kannustaminen ja vastuunotto itsestä ja muista kuulostavat ihan hyviltä arvoilta näin musiikilla viestitettyinä, Koivuaho miettii.

Runoja ja äidinrakkautta

Asiaa miettiessä huomaa, että kaiken ei aina tarvitse olla niin poliittista herättääkseen halua muuttaa maailmaa. Ruohonjuuritason yksinkertaiset valinnat ja tahtokysymykset kuulostavat Plain Fadellekin monimutkaisia ajattelumalleja luontevammilta tavoilta parantaa maailmaa.

– Kun kohtelee äireetä ja tyttöystävää hyvin, muistaa että rahaa on maailma täynnä ja suotta sen haalimiseen tuhlaa aikaansa, ei ronklaa ruoan kanssa, lukaisee joskus pari runoa ja ymmärtää, että meitä on täällä muitakin, niin pääsee jo pitkälle, summaa Juho Koivuaho aatteellisuutensa syvimmän olemuksen.

Plain Fade julkaisee toisen pitkäsoittonsa marraskuun 15. päivänä. Aure -niminen, improvisoituihin äänityksiin perustuva tuotos tallennettiin keväällä 2005 mökissä Aurejärven rannalla. Pitkä prosessi on takana ja monien kärsivällinen odotus palkitaan.

Levy tulee varmasti olemaan kantaa-ottava. Jos ei muuten, niin ainakin kuuntelijan sieluun vetoavilla voimakkailla musiikillisilla kaarillaan.

----------------------------------------------------------------------------------------------

→ mene kotisivuille
→ kuuntele musiikkinäytteitä