Magyar Posse luovii harmaalla rajavyöhykkeellä

Magyar Posse ei välitä rahanahneista levymoguleista.

Vaihtoehtomusiikin ja valtavirtamusiikin raja on usein häilyvä. Kun levyt alkavat myydä ja artistin nimi esiintyä valtavirtalehdissä, on tiukimpien puristien mielestä raja kuitenkin ylitetty. Ei auta, vaikka musiikki ei olisi itsessään miksikään muuttunut.

Porista lähtöisin olevan Magyar Possen rivistö ei olisi esikoisalbumi We will carry you over the mountainsia tehdessään ikimaailmassa osannut kuvitella tulevien albumiensa myyntilukuja, listasijoituksista puhumattakaan.

Kitaristi Harri Sippola on Porissa kuin kala vedessä. Vaikka osa bändistä on hajautunut ympäri Etelä-Suomea, tullaan Magyar Posse aina tuntemaan arvostetun porilaisen vaihtoehtomusiikin scenen kallisarvoisena lahjana koko Suomelle ja miksei maailmallekin.

Club 19 -baarin nurkkaloossi on alkuillasta hiljainen, mutta eksyypä pari paikallista kyselemään Harrilta kuulumisia ja tietoja illan keikasta.

– En osaa itse miettiä onko musiikkimme kaupallista vai ei, eikä koskaan voi tietää mistä yleisö milloinkin tykkää. Jos tekee oletuksia yleisön mieltymyksistä, niin se on heidän aliarvioimistaan, Sippola filosofoi.

Magyar Posse pyrkii tekemään sellaista musiikkia, jota he itse haluaisivat kuulla. Kun musiikkia tekee itselleen, eikä yleisölle, on yleisön positiivinen reaktio aina yllättävää ja palkitsevaa. Magyar Possen omat odotukset musiikkinsa saamasta suosiosta ovatkin ylittyneet moninkertaisesti.

Kakkosalbumi Kings of time on myynyt noin 3000 kappaletta ja keväällä 2006 ilmestynyt Random Avenger jo parisentuhatta, mikä on pienessä maassa instrumentaalimusiikkia veivaavalle vaihtoehtobändille varsin hyvin.

– Olemme huomanneet sen, että kun tekee musiikkia kunnianhimoisesti mutta nöyrästi, niin loppu hoituu ja homma lähtee pyörimään aivan kuin itsestään. Omien reaktioiden kautta huomaa usein myös yleisön reaktiot. Jos itse nauttii aidosti ja rehellisesti musiikistaan, niin kyllä se tarttuu myös yleisöön, Sippola miettii.

Motiivit ratkaisevat

Kapitalismin mukanaan tuomassa isossa musiikkibisneksessä rahan haju on valtava. Kun musiikilliset lähtökohdat muuttuvat taloudellisiksi lähtökohdiksi, ei musiikin laadulla ole enää suurtakaan merkitystä. Pääasia on se, että luotu tuote ja trendi löytävät kuluttajat ja raha virtaa musiikkibisneksen yhä suureneviin kassakirstuihin.

Dollarinkuvat silmissä tehty musiikki on monien mielestä helposti tunnistettavissa. Äänitaiteesta puuttuu sielu ja ulkomusiikillisilla seikoilla kuorrutettu tuote on liukuhihnatavaraa.

Sippolan mukaan kaupallisen musiikin määrittelyssä ratkaisevaa ovat levyntekohetken motiivit. Taloudelliset motiivit paistavat helposti läpi, mutta onneksi aidompikin tarkoitusperä kuuluu lopputuloksessa.

– Meillä motiivit tulevat omien kykyjemme ylittämisestä. Pääasia on se, että touhu on kivaa ja siitä nauttii. Silloin omat rajatkin tuppaavat venymään ja kynnys itsensä ylittämiselle on matalampi, kitaristi uskoo.

Sippolan mielestä musiikkiteollisuudelle on kuitenkin turha vaahdota ”musiikin pilaamisesta”. Se on bisnestä ja sillä hyvä. Tärkeintä on pitää oma juttu terveellä pohjalla, erillään rahamagnetismista.

– Tehkööt mitä huvittaa, ei se ole meiltä pois. Levyillä on kuitenkin eri ostajat valtavirrassa ja marginaalissa, Sippola lataa.

Kiinasta vauhtia kotoisiin ympyröihin

Teoria siitä, että valtavirtamusiikkia ostavat musiikin peruskuluttajat voivat joskus saada liukuhihnalevyistä kipinän lähteä tutkimaan musiikkia syvällisemmin, ja sitä kautta löytää uusia pinnan alla loistavia artisteja, saa Sippolalta kannatusta. Kansainvälistä kulttuuripainotteista kauppaa opiskeleva kitaristi suuntaa pian vuodeksi Kiinan Shanghaihin vaihtoon.

– On mielenkiintoista nähdä millaiset musiikkiympyrät sieltä löytyvät. Homma on siellä päin maailmaa vähän eri kantimissa kuin länsimaissa, mies miettii kauas tähyävä katse silmissään.

Keskustelu jatkuu mielenkiintoisella visioinnilla siitä, kuinka paljon loistavia bändejä maailman eri kolkat pitävät sisällään. Siis nimenomaan sellaisia bändejä joista harvat ovat koskaan kuulleetkaan.

On edelleen olemassa suhteellisen suljettuja maita, joissa paikalliset scenet voivat olla oikeita kulta-aittoja. Aittoja, joita rahavirrat ja päältä kuorrutettu, mutta sisältä mätä musiikkibisnes ei ole vielä päässyt pilaamaan.

----------------------------------------------------------------------------------------------

→ mene kotisivuille
→ kuuntele musiikkinäytteitä