Woven Hand - Ten Stones

Sounds Familyre / Glitterhouse Records

(3.11.2008 Juho Niemelä)

Woven Hand on amerikkalaisryhmä, joka syntyi alunperin entisen 16 Horsepower -nokkamies David Eugene Edwardsin sivuprojektina. Alternative countrysta ja folk rockista modern western gothic -tyyppisiin tyylilajeihin monella tapaa yhdistetty Woven Hand on alusta asti tarjonnut eteerisemmän ja tunnelmoivemman lähestymistavan 16 Horsepowerin suoraviivaisempaan ulosantiin.

16 HP:n lopetettua toimintansa muutama vuosi sitten vakiintui Woven Handin asema entistä kokonaisvaltaisempana Edwardsin sooloprojektina.

Viime vuosina Woven Hand on kuitenkin kasvanut projektista bändiksi, jossa on mukana myös eurooppalaisväriä (Pascal Humbert ja Peter Van Laerhoven). Neljäs jäsen on rummuista huolehtiva Ordy Garrison.

"Ten Stones" on Coloradosta ponnistavan ryhmän viides studioalbumi, vaikka väliin mahtuu muitakin erityyppisiä julkaisuja. Vuoden 2006 mestariteos "Mosaicin" jälkeen bändiltä on ollut miltei mahdotonta odottaa yhtä laadukasta teosta, vaikka Edwardsin kyvyt ja lahjakkuus eivät todennäköisesti ole mihinkään kadonneet.

Ten Stones pääsee erilaisuudessaan lähelle Mosaicin tarjoamaa ttähänastisen Woven Hand -uran huippua, mutta ei silti yllä aivan samoihin meriitteihin.

Yhtä kaikki, levy on loistava kokonaisuus. Suurin osa biiseistä on timanttia ja soundi on jollain oudolla tavalla modernin orgaaninen. Vaikka levyn sointi on edeltäviä lättyjä kunnioittaen edelleen maanläheinen ja intiaanien pyhän maan pölyn tuoksuinen, on kokonaissoundi samalla selkeä ja kirkas.

Raskaita ambient-osuuksia ei niin ikään olla tälläkään kertaa unohdettu. Woven Hand on edelleen raskasta musiikkia, eikä raskauden tarvitse automaattisesti tarkoittaa rankkuutta.

Ten Stonesin taustavoimista löytyy perin mielenkiintoisia nimiä. Tällä kertaa Edwards on hakenut ulkopuolista lähestymistapaa tuotantoon työstämällä lätyn yhteistyössä The Danielson Familen nokkamies Daniel C. Smithin kanssa.

Äänityksestä on huolehtinut Smithin kanssa yhteistyössä Norjan oma poika Emil Nikolaisen (mm. Silver, Serena-Maneesh, Extol, The Loch Ness Mouse).

Kansitaiteesta vastaa kuitenkin Edwards itse, mikä näkyy välittömästi jäljessä. Kannet ovat orgaanisuudessaan todella komeaa katseltavaa.

Kappalekohtaisesti Ten Stones tarjoaa rohkeita ja ennakkoluulottomia viipaleita. Esimerkkeinä jopa sinatramaisia piirteitä saava, Antonio Carlos Jobimilta lainattu cover "Quiet nights of quiet stars" sekä Daniel Smithin yhdessä Edwardsin kanssa kynäilemä, klassisella rokkaavuudellaan muista kappaleista erottuva "White knuckle grip".

Lyriikkapuolella Edwards on jälleen onnistunut käsittelemään itselleen läheisiä aiheita arvokkaan mystisellä ja kunnioitusta herättävällä tavalla. Edwardsin sieulunmaisemaa ilmentäen Woven Hand on sisällöltään edelleen vahvasti kristillinen, mutta onneksi autuaan kaukana päälleliimatuista ja muovisista USA:n gospel-ympyröistä.

Tämä on rehellistä, jylhää ja puhdistavaa musiikkia. Kalliovuorten pölyisiltä rinteiltä kuuluu nöyrä huuto ylös korkeuksiin, ja kun ajatellaan Woven Handin taiteesta kumpuavaa puhuttelevuutta, on helppo todeta, että huuto ei ole tälläkään kertaa kaikunut tyhjyyteen.

4 / 5

----------------------------------------------------------------------------------------------

→ mene kotisivuille
→ kuuntele musiikkinäytteitä